Nokka kohti etelää!

Kohta viikko reissua takana. Ajellaan Hampurista kohti Alankomaita, suunnitelmissa yöpyä viinitilalla ja jatkaa siitä kohti Amsterdamia. Olo on ajoittain jopa ihan epätodellinen, me oikeasti omistetaan matkailuauto ja pitkään haaveissa ollut reissu euroopan eteläosiin on toteutumassa parhaillaan! <3

Matkassa on siis mukana koko meidän "jengi" - Tipi, Sulo, meidän taapero Usva sekä sekarotuiset koirat Nora ja Risto. Ajoittain on tuntunut ihan sekopäiseltä idealta koko matka; kun muut muuttaa isompiin asuntoihin niin me päätetään pakkautua 7 neliön Karmann Ontarioon. :D Täällä sitä kuitenkin nyt mennään, ja ainahan sitä pääsee kotiin jos alkaa seinät kaatua päälle. Meillä on Sulon kanssa ollut haaveissa yhteinen pidempi ajanjakso ulkomailla jo siitä asti kun muutin Saksasta Suomeen 2016, ja tää haave on vaan siirtynyt ja siirtynyt työkuvioiden, asunnonoston ja elämän urilleen asettumisen tieltä. Alunperin tarkoituksena oli tuunata pakettiauto, mutta lapsen myötä kodinomaisempi matkailuauto keittiöineen ja kylpyhuoneineen tuntui lopulta sopivammalta vaihtoehdolta. Sauma ostaa matkailuauto tuli kuin tilauksesta viime kesänä, kun veljeni myi perintönä saamansa matkailuauton meille. "Nyt tai ei koskaan" -tunne on ajanut meitä eteenpäin kohti auton remontointia ja matkaa.

Reissumme alkoi meille tyypilliseen tapaan kaoottisissa merkeissä. Lauttamme lähti Katajanokalta tiistai-iltapäivänä, ja vielä saman päivän aamuna Sulo lähti Nurmijärvelle asennuttamaan markiisia ja pyörätelinettä. Me Usvan kanssa käytiin vielä pikaisesti tervehtimässä viikko sitten syntynyttä uutta ihmistä. No, kiirehän siinä sitten tuli. Ihan jäätävä kiire. Sulo vielä pakkasi vaatteita kun meidän piti olla ollut jo aikaa sitten liikkeellä. Minä itkin miten "en todellakaan halua lähteä tällaiseen reissuun näin".  Kun vihdoin saimme tavarat sisään ja ovet kiinni, ei auton avaimia löytynyt mistään. Hetken kiroilun jälkeen avaimet löytyivät ja pääsimme matkaan. Minä vollotin etupenkissä jännitystäni ja Sulo ajoi meidät satamaan. Ehdimme ja olimme lopulta vieläpä ihan hyvissä ajoin jonottamassa laivaan. Viking Gabriella lähti satamasta ja joimme lasilliset kuohuviiniä . 

Olimme varanneet lauttamatkalle isompikokoisen parivuoteellisen hytin, johon kuului baarikaapin juomat sekä luksusaamiainen. Olimme todella tyytyväisiä pehmeään petiimme, ja hytin sijaintiin lasten leikkipaikan vieressä. Luksusaamiainen oli runsas ja Usva pääsi maistamaan uusia makuja buffetpöydädstä. Hytin sijainti oli rauhallinen ja koiratkin viihtyivät. Nelijalkaisten perheenjäsenten ulkoilutus ulkokannen hiekkalaatikossa oli vähän nihkeää, mutta koirat tyytyivät kohtaloonsa ja matka sujui siltäkin osin mutkitta. Tax Freestä ostimme herkut ajomatkalle.

Saapuessamme Ruotsiin suuntasimme suoraan kohti Oxelösundia, joka on pieni satamakaupunki tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Halusimme ehdottomasti vierailla Oxelösundissa, sillä Sulo on asunut siellä vuosina 1989-1991. Parkkeerasimme Jogersön leirintäalueen parkkipaikalle ja suuntasimme leikkipuistoon meren rannalle. Ranta oli koiraystävällinen, ja siksi täydellinen paikka meidän jengille. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja kävimme tutustumassa Sulon ex-kotikulmiin kävellen. Täytimme Oxelösundissa ruokavarastot sekä auton vesisäiliön, ja nukuimme ensimmäisen yön sikeästi merenrannan läheisellä parkkiksella masut täynnä nuudeleita. 

Oxelösundista matka jatkui kohti Kööpenhaminaa. Aamurutiinit autossa vaativat alkuun hieman totuttautumista, ja aamiaisen valmistuksessa ja kaiken ajoa varten paikalleen laittamisessa kesti melko kauan. Lähtö ei siis todellakaan tapahtunut kukonlaulun aikaan. Olimme jo etukäteen päättäneet, että etenemme Usvalle sopivaa tahtia niin että ajopäivistä ei tule liian pitkiä. Park4night-sovelluksen avulla löysimmekin hyvän välietapin kun ilta pimeni ja Malmöseen sekä sieltä Kööpenhaminaan vievälle Juutinrauman sillalle oli vielä matkaa. Yövyimme Helsingborgissa, lähellä merenrantaa ja luontopolkuja, missä oli helppo käydä ulkoilemassa koirien kanssa ja tutkia luontoa Usvan kanssa.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli kiva lähteä ajamaan Köpikseen. Parkkeerasimme auton melko lähelle Christianian vapaakaupunkia, ja kävimme tutustumassa alueen rosoiseen ja värikkääseen katukuvaan. Alkuillasta kävelimme vielä Nyhavnin alueelle juomaan lasilliset ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä sekä ihailemaan sataman värikkäitä taloja jotka ovat tulleet monelle tutuiksi postikorteista. Usvan päiväuniaika ajoi meidät kotia kohti, ja päädyimme siirtämään auton illaksi kauemmas keskustasta. Yöpaikkamme vieressä oli aivan valloittava Naturlegepladsen, luonnonmateriaaleista rakennettu leikkipaikka, jossa Usva pääsi hyppimään vesilätäköihin, tutkimaan hiekkalaatikoita ja keinumaan. En myöskään nähnyt koirakieltomerkkejä eikä kukaan sanonut mitään Noran ja Riston läsnäolosta puistossa.

Ihastuimme Kööpenhaminaan ja harkitsimme toisenkin päivän viettämistä siellä, sekä visiittiä maailmankuuluun Tivoliin. Kuitenkin aamulla satoi kaatamalla ja siten päädyimme jatkamaan matkaa. Ajoimme pitkän päivän aina Hampuriin asti. Meillä on autossa mukana tabletti, jolta Usva voi pitkien siirtymien aikana katsoa Muumeja, Teletappia ja Pipsa-Possua, ja matka laatuviihteen parissa menikin leppoisasti. Toki meillä vanhemmilla oli pitkästä ajomatkasta hieman huono omatunto, etenkin kun meillä ei ole kiire mihinkään. Hampurissa yöpaikaksi valikoitui parkkipaikka, jonka läheltä löytyi leikkipuisto, lenkkipolkuja sekä Pony-Hof, missä pääsimme ihastelemaan poneja ja vuohia. Parkkipaikka sijaitsi alle kilometrin päässä Niendorf Marktin U-Bahnasemaa, ja U-bahnin avulla pääsimme kätevästi liikkumaan keskustaan. Kävimme syömässä, ihastelemassa Speicherstadtin varastoaluetta kanaaleineen, sekä katsastamassa Irwin Goodmanin laulusta tutut St. Paulin ja Reeperbahnin.

Päädyimme nukkumaan toisenkin yön Hampurissa, ja illalla teimme matkasuunnitelmia tuleville päiville sekä pohdimme auton vaatimia huoltotoimenpiteitä kuten likavesien tyhjentämistä, kaasupullon vaihtamista ja uuden veden täyttämistä. Onneksi Sulo on huomattavasti käytännönjärkisempi kuin minä, joka olisin varmaan ongelmatilanteen tullen aivan peukalo keskellä kämmentä matkailuauton huoltamisen suhteen. Itselleni täytenä yllätyksenä on tullut myös haasteet puhelimen ja läppärin lataamisen kanssa - siis eihän tuota auton pistorasiaa voi käyttää jos ei auto ole kytkettynä sähköpistokkeeseen. :D 

Vielä ennen lähtöä kohti Alankomaita kävimme Usvan kanssa toistamiseen leikkipuistossa. Myös Hampurin leikkipuisto oli rakennettu luonnonmateriaaleista. Olen asunut Saksassa viitisen vuotta, mutta sattuneesta syystä en ole koskaan vieraillut leikkipuistossa. Ovatko saksalaiset leikkipuistot aina tuollaisia? Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että sekä Tanskassa että Saksassa vierailemissamme leikkipuistoissa ei kummassakaan ollut Suomessa tyypillisiä vauvankeinuja, vaan perheen pienimmät keinuivat suuressa "hämähäkkikeinussa". 

Tulipas tästä pitkä kirjoitus, tuntuu että viikossa on ehtinyt tapahtua niin paljon. Kirjoittelen aina ehtiessäni matkan varrelta. Nyt Usva heräilee takapenkillä ja alamme suunnitella pysähdystä lounaan merkeissä. Heippa!