Ranska - liikenneympyröitä ja patonkeja

Heippa ja terveisiä autosta matkalla kohti Espanjaa! Olemme viettäneet Ranskassa nyt reilun puolitoista viikkoa, matkustaen maan pohjoista rannikkoa pitkin. Maan suuruus on yllättänyt minut täysin, ja ilman tekemiämme lukuisia pysähdyksiäkin sen läpiajamiseen olisi tarvinnut useamman päivän aikaa. Ainakin taaperon kanssa.

Täytyy myöntää, etten ole aiemmin ollut mikään suuri Ranska-fani. Olen kuvitellut kulttuurin arroganttina ja sisäänpäinkääntyvänä, ja kuullut paljon tarinoita ranskalaisista jotka eivät suostu vastaamaan jos et puhu heidän äidinkieltään, ja jotka tylysti korjaavat kun hiki hatussa yrität sepostaa kahvilatilausta huonolla ranskalla. Ennakkoluuloni osoittautuivat jälleen kerran turhiksi. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja elämänmeno rennon huoletonta. Englannin kielitaito ei toki monella ole kovin hyvä, mutta emme kokeneet yhden ainoaa tilannetta että meitä olisi siitä syystä katsottu nenänvartta pitkin.

Ranska-ajanjaksomme alkoi Le Crotoy -nimisestä pikkukylästä. Saavuimme illansuussa ja parkkeerasimme asuntoautoille tarkoitetulle matkaparkkikselle yhden dyynin päähän merenrannasta. Menin itse samantien koirien kanssa rannalle katsomaan auringonlaskua. Rakastan merta ja jopa hieman liikutuin meren tuoksusta ja maailman kauneudesta. Ranskassa kaikki antavat koirien juosta vapaina rannalla (ja melkein missä vaan), ja niin mekin teimme. Vietimme Le Crotoyssä kaksi yötä nauttien rannasta ja hiekkakakkuleikeistä ja ihaillen kite surfereita joita oli ihan valtavasti. Le Crotoyssä nousu- ja laskuvesi vaihtelevat nopeasti, ja laskuveden aikaan meri ikään kuin katosi ja ilmestyi yhtäkkiä uudelleen.

Olin sanonut Sulolle että odotan Ranskalta sitä että saan aamulla tuoretta patonkia. Aamulla kuulimme tööttäilyä auton ulkopuolelta. Jopa hieman ärsyyntyneenä ei-tippaakaan-aamuihmisenä Sulo kurkkasi ikkunasta nähdäkseen leipomon auton joka oli tullut toimittamaan tuoreet patongit suoraan ovelle. Fiilisteltiin tuota palvelua ja ostettiin tuoretta patonkia niin monena aamuna peräkkäin että päädyttiin lopulta tekemään köyhiä ritareita monen aamun eilisten leipien jämistä.

Le Crotoyn jälkeen teimme huolto- ja puolivälin pysähdyksen Le Havressa, matkalla seuraavaan varsinaiseen kohteeseemme, Saint-Malon kaupunkiin. Olimme löytäneet Saint-Malon alunperin Instagramista; videolta näkyi miten valtavat aallot paiskautuivat rannalla olevien talojen ikkunoihin. Luimme, että paikalliset talot on rakennettu niin että ne toimivat aallonmurtajina. Täydenkuun aikaan vesi on korkealla ja aallot ylettävät paiskaamaan korkealle. Meidän reissupäivinämme vesi oli matalalla emmekä päässeet näkemään jättiaaltojen paiskautumista taloihin, mutta nautimme leveästä hiekkarannasta ja kävelimme vanhassa kaupungissa. 

Saint-Malossa sattui samaan aikaan olemaan suuri yksinpurjehdustapahtuma, ja kaupunki näyttäytyi elävänä ihmismassoineen ja valaistuine rakennuksineen. Myös yöpaikat olivat kiven alla, ja olimme onnekkaita kun löysimme ilmaisen parkkipaikan kävelymatkan päässä kaupungista. Parkkiksen vieressä oli iso nurmikenttä jossa paikalliset juoksuttivat koiriaan, sekä lasten leikkipaikka jossa myös nelijalkaiset saivat oleilla. Usva oppi menemään isosta liukumäestä ja Nora & Risto leikkivät muiden koirien kanssa. Halusimme käydä ulkona syömässä, ja oli todella vaikeaa löytää ravintolaa joka voisi tarjota meille pöydän. Onneksi lopulta löysimme kivasta pikkupaikasta vapaan pöydän, sillä 1-vuotiaan kanssa joutuu vähän kikkailemaan että pääsee illalla ulos syömään emmekä olisi jaksaneet nähdä samaa vaivaa uudestaan seuraavana päivänä. Usva siis nukkui rattaissa pyjama päällä ravintolassa, ja kannoimme hänet nukkuvana sänkyyn kun pääsimme kotiin.

Saint-Malon ja rantahiekassa rypemisen jälkeen kysyntää pyykkipäivälle oli, ja seuraava puolimatkan etappi valikoitui sen mukaan, että se tarjosi kätevästi tarvitsemame vesi-, sähkö-, ja pesulapalvelut. Yövyimme Sainte-Foy:n kylässä. Ranskassa tuntuu olevan joka paikassa "Revolution laundry"-itsepalvelupesuloita. Nyt kaksi kertaa näitä katosten alla olevia ulkoilmakoneita käyttäneinä olemme kokeneet palvelun olevan kallis ja keskinkertainen. Koneet tarjoavat eri pesulämpötiloissa hyvin lyhyitä ohjelmia, ja ainakaan lapsi-&koiraperheen pyykit eivät niillä täysin puhdistu. Sovittiin että kokeillaan ensi kerralla jotain muuta. 

Pyykkipäivän jälkeen matkustimme kohti Bordeauxia ja Vignobles Pestouryn viinitilaa. Olimme lukeneet että viinitilalle tulisi saapua ennen kuutta, mutta halusimme matkalla käydä vielä hypermarketissa. Sunnuntai yllätti meidät jälleen, ja osa kaupoista näytti olevan kiinni. Päädyimme Casino-nimiseen jättimyymälään, joka vaikutti ensin hyvältä. Vähän innostuimme että voisimme hoitaa ostokset tuttuun Prisma-tyyliin, hankkien saman katon alta kaiken tarvitsemamme suosien paikallista halpisbrändiä. Samoiltuamme hetken valtavassa marketissa, osoittautui meille että olimme valinneet ostostentekopaikaksemme jonkinlaisen tukun. Suuret erät olivat bonuskortilla edullisia, mutta yksittäiset paketit yhtään mitään maksoivat moninkertaisesti peruskauppaan verrattuna (esim. Beyond Meat -pihveistä olisi saanut pulittaa yli 20 € /paketti).. Lisäksi tuotteet oli ripoteltu ympäri myymälää niin, että esimerkiksi spagettia löysimme ainakin viideltä eri osastolta. Myymälän läpikäyminen oli pitkä ja tuskallinen prosessi, ja jälleen kerran meille tuli kiire ehtiä viinitilalle ajoissa.

Saavuimme paikalle juuri sopivasti, noin paria minuuttia ennen kuutta. Paikalla oli kaksi muutakin matkailuautoa, ja reissaajat olivat lähdössä perheomisteisen tilan aikuisen tyttären johdolla kiertelemään tilaa. Pääsimme mukaan kierrokselle ja saimme kuulla tarinoita viinitilan pyörittämisestä ja viinin valmistuksesta sekä Vignobles Pestouryn historiasta. Kierros päättyi viininmaisteluun. Usva oli mukana koko ajan, ja sai poimia rypäleitä sekä leikkiä perheen leluilla. Kierros maisteluineen oli ihana kokemus ja päädyimme ostamaan mukaan vietäväksi tilan viinejä sekä rypälemehua.

Bordeauxista ajoimme viimeiseen Ranska-kohteeseemme, Biarritziin. Biarritz on 25 000 ihmisen kaupunki, jossa väkiluku kesäkaudella nousee noin 100 000:een. Se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet surffaamiseen mikä olikin yksi syy miksi halusimme viettää muutaman päivän kaupungissa. Matkaparkki sijaitsi rannan vieressä ja tarjosi parkkeeraushintaan veden ja vesisäiliöiden tyhjennysmahdollisuudet. 80-paikkaisella alueella oli kaiken ikäisiä nuorista surffareista eläkeläispariskuntiin ja suurperheisiin. Pääosa matkaajista oli ranskalaisia, mutta mukaan mahtui myös espanjalaisia, italialaisia ja saksalaisia.

Kerrankin kun oltaisiin saavuttu kohdekaupunkiin ja saatu auto parkkiin hyvissä ajoin, huomasi Sulo että takarengas on vähän tyhjentynyt. Hän kävi autoliikkeessä jossa se täytettiin. Rengas alkoi kuitenkin tyhjentyä heti uudestaan. Ajatus hinaajan löytämisestä ja soittamisesta Ranskassa tuntui kuumottavalta, ja päätimme lähteä vielä etsimään toista rengasliikettä joka korjaisi renkaan. Meidät käännytettiin useammasta paikasta pois ja kaikki suosittelivat Euromasteria, joka kuitenkin oli ehtinyt mennä kiinni ja aukesi seuraavan kerran vasta parin päivän päästä! Ehdittiin jo suunnitella Biarritz-lomaa Euromasterin pihassa, mutta onneksi Sulo löysi vielä yhden vaihtoehdon joka osasi korjata renkaamme. Google Translatorin avulla asia saatiin hoidettua ja myöhään illalla pääsimme takaisin todetaksemme että alueen parhaat paikat oli viety tuntikausia sitten. Näytti että moni oli tullut viettämään pyhäinpäivää, sillä etenkin lapsilla oli paljon naamiaisasuja päällä. Osa parkkiksen autoista näytti asuvan vakituisemmin alueella ja autojen viereen oli pystytetty pieniä "pihoja" markiiseineen. Mekin pääsimme korkkaamaan markiisin ja ulkovalot. 

Biarritzissa oli surffauksen ranskanmestaruuskisat ja pääsimme seuraamaan taitavia surffaajia livenä. Ihan älytöntä miten hyvin voikaan pysyä aallonharjalla. Toivon että mekin päästään reissussa paljon surffaamaan ja kehittämään taitojamme innostavassa lajissa. Biarritzista matka jatkuu Espanjaan San Sebastianiin, ja muutenkin suunnitteilla on pysähtyä surffaamiseen soveltuvilla rannoilla matkan varrella. 

Ranskan pohjoisrannikko tarjosi erinomaiset mahdollisuudet autolla reissaamiseen, ja palveluita löytyi matkan varrelta ilman sen suurempaa etsimistä. Matkailuautoilu tuntuu olevan täällä tosi suosittua, ja ilmaisia/edullisia majapaikkoja peruspalveluineen tuntuu löytyvän ihan joka paikasta. Ajaminen pienten kaupunkien kapeilla kujilla on kuumottavaa, ja liikenneympyröitä on paljon (niin paljon että reitit Google Mapsissa näyttää ihan serpenttiineiltä). Bensa on vähän edullisempaa kuin Suomessa, mutta päälle tulee kalliit tietullimaksut. Olo oli joka paikassa tosi tervetullut ja ranskalainen elämänmeno sopi meille. Lapsia ja koiria on paljon joka paikassa aikuisten mukana, ja todella tykätään siitä että voidaan kulkea koko perheen kanssa. Ruoka ja juomat on hyviä, tosin meidän oli vähän vaikeaa löytää hyvää kahvia (esim. kerran cappuchinon tilatessani minulle tuotiin espresso töräyksellä valmiskermavaahtoa). Leipomokulttuuri patonkiautoineen on ihana. On jopa hieman haikea olo kun nyt ylitetään Ranskan ja Espanjan raja, mutta samalla odotetaan innolla uusia kokemuksia.

<3