Elämää Espanjassa

Hola!

Saavuimme Espanjaan 3 viikkoa sitten ylittäen rajan pohjoispuolella maata. Suuntasimme Biarritzista suoraan San Sebastianiin toiveissamme päästä surffaamaan. Saapuessamme sää oli todella sateinen ja kehno, ja vietimmekin ensin pari kotipäivää ennen kuin pääsimme tutustumaan kaupunkiin kunnolla. Olimme kuulleet San Sebastianista surffi- ja rantakulttuureineen paljon hyvää ja odotimme innolla tätä etappia. San Sebastian on noin 190 000 asukkaan rantakaupunki Baskimaassa. Sielä sijaitsee yliopisto, ja tutustuimmekin heti ensimmäisenä tamperelaiseen vaihto-opiskelijaan ulkoiluttaessamme koiria sateisena iltana yliopiston liepeillä. San Sebastianissa yhdistyy rento surffi- ja biitsikulttuuri sekä kaupunkielämä tunnelmallisine vanhoine kaupunkeineen ja shoppailumahdollisuuksineen. Lapsia on paljon ja he ovat mukana joka paikassa, minkä lisäksi koettiin että leikkipuistot oli tosi monipuolisia. 

Heti kun sää hieman parani, saatiin pari päivää kulumaan hujauksessa kaupungilla pyörien ja surffaten. Käytiin myös syömässä baskimaassa tyypillisiä Pintxoja. Haasteeksi Pintxo-ravintolan valinnassa osoittautui se, että lähes kaikissa ravintoloissa syötiin korkeissa pöydissä mikä on meidän yksivuotiaalle sanalla sanoen haastavaa. San Sebastian on sen verran iso, että liikkuminen oli helpointa pyörällä, sillä majoituttiin aluksi matkaparkissa vähän kauempana keskustasta (olimme kuulleet että parkkeeraaminen rannan tuntumassa on lähes mahdotonta). Surffaamisen helpottamiseksi rohkaistuttiin siirtämään Linna lähelle rantaa huomataksemme että koko parkkipaikka on ihan täynnä camping careja. Muutenkin näin off-sesongilla tuntuu että säännöt ovat hieman löysemmät kuin silloin kun matkustajia autoineen on tosi paljon. :)

Saimme paikalliselta surffikaupan omistajalta hyviä vinkkejä paikalliseen surffaamiseen sekä vihjeen tehdä pysähdys Zumaiako Flyschassa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä San Sebastianista. Emme tienneet yhtään mitä odottaa mutta päätimme tehdä piipahduksen tuolla. Saavuimme illalla ja ajoimme kapeaa hiekkatietä ylöspäin todella pitkän pätkän. Aamulla eteemme avautui spektaakkelimaiset vuorimaisemat! Alas rannalle pääsi polkua pitkin kävellen 40 minuutissa, ja kävelimme reitin Usva rintarepussa. Matkan varrella pääsimme ihailemaan upeita maisemia ja loputtomalta näyttävää merta. Pysähdys ja yöpyminen luonnon helmassa kannatti vaikka olimme päättäneetkin sääolosuhteiden vuoksi jatkaa matkaa kohti Espanjan etelärannikkoa. Paluumatkalla jouduimme tosin koukkaamaan uudestaan San Sebastianin kautta kun huomasin unohtaneeni ajokorttini surffikauppaan josta vuokrasin lautaa aiemmin.

Teimme välipysähdyksen upeassa pienessä vuoristokylässä nimeltään Arnedillo. Ihailimme vuoristomaisemia ja valtavia kotkia jotka leijailivat taivaalla, sekä hoidimme muutamia tietokonehommia hyödyntäen matkaparkin ilmaista WiFiä. Jatkoimme matkaa eteenpäin Valencian koillispuolelle pyykkiä pesemään. Saavuttuamme Valencian seuduille ja avattuamme oven ensimmäistä kertaa saavuttuamme, pyyhkäisi lämmin aalto kasvoillemme. Tiedättekö, sellainen tunne kun talvella matkustaa Suomesta etelään ja tulee lentokentältä ulos ekaa kertaa. Päätimme viettää päivän rannalla ennen lähtemistä eteenpäin kohti Costa Del Solia. Ihana helle. <3

Matka jatkui siis tosiaan rannikkoa pitkin. Sulo sai kuitenkin idean poiketa matkalla Fortuna-nimisessä pikkukylässä matkailuautoihin erikoistuneessa liikkeessä. Se liike oli ihan paska, mutta matkalla bongasimme maagiset Abanillan aavikkomaisemat ja halusimme herätä aavikolta kuukauden reissaamisen tullessa täyteen. Löysimme hiekkakentän, jolle pari muutakin matkaajaa oli kotiutunut. Meistä ja heistä lähteviä ääniä lukuunottamatta oli aivan hiljaista ja autiota. Olisimme halunneet käydä pyörimässä upeissa hiekkamaisemissa, mutta rankkasade ja ukkonen yllättivät ja alkoivat muuttaa maaperää mutaisen upottavaksi. Jopa liikkeellelähtö mudasta oli melko haastavaa joten päätimme lähteä ajamaan pois niin kauan kuin se olisi vielä mahdollista. Suuntasimme juhla-aamiaiselle Murcian IKEAan. Usva ihan selkeästi nautti erilaisissa esimerkkihuoneissa pyörimisestä ja hypisteltävän tavaran määrästä, ja matkaan tarttui myös Sulon pitkään fiilistelemät ulkotuolit ja kokoontaitettava pöytä (joilla parhaillaan muuten istun ja kirjoitan).

Murciasta palasimme takaisin rannikolle ja Torreviejaan. Alusta asti kaupungissa oli jotain mikä ei meihin kolahtanut. Ehkä se että rakennukset eivät olleet kovin kauniita ja hiekkarannoilla oli paljon roskaa. Tai se että keski-ikä vaikutti olevan noin 75... Vietimme Torreviejassa kuitenkin jopa neljä yötä jouduttuamme rengaskatastrofin keskelle. Ranskassa vaihtamamme posahtanut rengas aiheutti sen, että myös sen vastapari alkoi kenkkuilla. Espanjassa on laki, joka määrää että auton kaikki neljä rengasta tulisi olla samanlaiset ja jouduimme odottelemaan liikkeeseen tilaamaamme rengasta. La Mata -ranta tarjosi onneksi aloittelijaystävälliset aallot surffaamiseen, ja yöpyminen oli mahdollista rannan viereisellä parkkipaikalla. Torrevieja on hieman edullisempi kuin esimerkiksi Aurinkorannikko, mikä varmaankin houkuttelee eläkeläisiä viettämään talvea etelään ja juuri tähän kaupunkiin. Myös me nautimme edullisesta hintatasosta ja hyvästä säästä ylimääräisten rantsupäivien merkeissä.

Kun rengas vihdoinkin saapui ja vaihdettiin, jatkoimme matkaa. Pääsimme etenemään ehkä noin 20 kilometriä huomataksemme että auto vemputtaa. No ei kun uudestaan rengasliikkeeseen ja toteamaan että myös kaksi muuta rengasta pitää vaihtaa. Onneksi autokorjaamolla oli asiaankuuluvat renkaat ja homma hoitui muutamassa tunnissa. Jatkoimme matkaa yöpyen Mojacarissa, josta ajoimme eteenpäin kohti Nerjaa. Siellä meidän oli tarkoitus syödä lounasta ja jatkaa saman tien eteenpäin. Nerja valloitti kuitenkin upeine näköaloineen ja päätimme jäädä yöksi voidaksemme tutustua kaupunkiin hieman paremmin. Kauniit ja kapeat vanhankaupungin kadut ja siistit valkoiset hiekkarannat (joille ei kuitenkaan saanut tuoda koiria) sykähdyttivät hieman karun Torreviejan jälkeen. Europa Pontilta näki jälleen loppumattomalta näyttävän meren ja pienet kojut myivät herkullista gelatoa. Kävimme myös ehkä edullisimmalla pizzalounaalla ikinä: 2 pizzaa, bisse ja lasi viiniä maksoi yhteensä vain 10,09 €.

Olimme yksimielisiä siitä, että tämän reissun puitteissa piipahtaisimme myös Fuengirolassa eli Fugessa. Meille oli vaikeaa uskoa että Aurinkorannikolla on kaupunki (tai tarkemmin kaupunginosa) jossa on mahdollista elää suomenkielellä, osaamatta espanjaa tai edes englantia! Parkkeerasimme vähän sivuun keskustasta ja otimme pyörät allemme tarkoituksena piipahtaa suomibaareissa ja tarkkailla meininkiä. Oli jopa hieman hämmentävää tavata ulkomailla ollessaan enemmän suomalaisia kuin paikallisia. Kävimme baarissa jossa kaikki asiakkaat ja baarimikko olivat suomalaisia ja juomalista oli ensin suomeksi ja vasta sitten espanjaksi ja englanniksi. Baarissa istui kantiksia, joilla jä tupakat ja kaljat puolitiehen kun he kuulivat että TauskiBarissa on alkamassa musavisa. Jäin miettimään suurkaupunkien China Towneja ja Little Italyitä, kuinka niissä tulee esiin kaupunginosan edustama kulttuuri värien, musiikin ja ruoan kautta. Onko Fuge nyt sitten sitä mitä suomalaisuus ulkomailla edustaa?

Fugesta matka jatkui Esteponaan, jossa meidän ihanat perheenjäsenet, eli Usvan eno vaimoineen lomailivat. Esteponassa ei ehkä muuten olisi tullut pysähdyttyä, emmekä tienneet siitä juuri mitään. Kokemus oli positiivinen, ja tämä pieni kaupunki valloitti tunnelmallisine ravintolakujineen ja pitkine rantoineen sekä rantabulevardeineen. Parasta oli kuitenkin nähdä rakkaita perheenjäseniä, ja pääsimme jopa kaksin treffeille Usvan viettäessä aikaa Miksun ja Eevan kanssa. Porukalla kävimme ulkona syömässä jopa kahdesti, ja paikallisena kokemuksena mieleen jäi El Tipico Andaluz -tapasravintola vanhassa kaupungissa, jossa herkuttelimme (Usva mukaan lukien) lukuisia pikkuannoksia.

Huomasimme molemmat omassa fiiliksessä eron kun ajoimme Esteponasta Tarifaan. Tarifan rento kulttuuri ja lukuisat matkailuautoilijat tekivät olon kotoisaksi ja kaupungin yleisfiba tuntui koko aiempiin kokemuksiimme Espanjan eteläpuolen rannikosta verrattuna "omammalta". Tarifassa oli runsaasti kite surfingia ja Marokko näkyi kaupungissa sijaitsevasta, mannereuroopan eteläisimmästä kohdasta selkeästi. Googletimme jopa vähän lauttoja Marokon vierailua ajatellen, mutta mannerten välillä matkustaminen ei meille koirien vuoksi valitettavasti ole mahdollista. Monilla matkailuautoilijoilla oli lapsia mukana, ja Usva pääsi tutustumaan muihin lapsiin kaduilla, kaupoissa ja rannoilla. Halutaan että Usva pääsisi mahdollisimman paljon vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa myös täällä reissussa, sillä hän on aika sosiaalinen tyyppi ja kovin kiinnostunut muista lapsista. Myös Tarifassa oli kiva vanhakaupunki, jossa kävimme kahvittelemassa rantakulttuuriin ja muihin lapsiin tutustumisen lisäksi. Tarifassa tuulee paljon (mikä selittää kite-surffaajien suuren määrän). 

Tarifa oli ensimmäinen kerta kun paikallinen poliisi tuli valittamaan meille parkkeerauksestamme. Olimme ihmetelleet miksi osa matkaajista parkkeeraa isot autonsa taskuparkkeihin kauas rannasta, ja tulimme siihen tulokseen että syy lienee se, että näin mahtuu hyvin parkkiruutuun eikä saa valituksia ja käskyä poistua ja siirtää autoaan. Päätimme nostaa kytkintä ja siirtyä tunnin päähän El Palmarin surffikaupunkiin jossa parhaillaan olemme. Kävimme juuri meressä kokeilemassa mun uutta lautaa, tosin jouduimme myöntämään että aallot pääosin ovat meidän taidoille liian suuria. Oli hieno nähdä taitavia surffaajia, ja ihmiset olivatkin kerääntyneet runsaslukuisina rannalle seuraamaan taitureiden surffaamista. Tulevina päivinä aallot ovat lempeämmät ja pääsemme ehkä paremmin harjoittelemaan. El Palmarissa ei juuri ole ilmaisia parkkipaikkoja yöpyjille, ja lukuisat kyltit varoittelevat 300 € sakoista. Emme olleet halukkaita pysäköimään mielettömän kauas rannasta (taaperon+hiekkalelujen sekä kahden surffilaudan kantaminen rannalle ei ole ihan helppoa), ja tulimme siihen tulokseen että maksamme mieluummin 15 €/yö leirintämaksun kuin sakot. Päätös oli hyvä; wifi, mahdollisuus pystyttää puutarhakalusteet, sekä suihkun ja wc:n käyttö joutumatta miettimään veden täyttöä ja tyhjennystä tuntui kivalta.

Näin pitkän reissun jälkeen alkaa kaivata jo pidempää paikallaanoloa, ja seuraavan kerran kirjoittelenkin toivottavasti jostain missä ollaan hetki paikallaan. :)

xxx