Hollanti ja pikkupysähdys Belgiassa

 Lähes viikko on vierähtänyt jälleen nopeasti. Tien päällä ihan perusasioihin kuluu arjessa aikaa: onko juomavettä tarpeeksi (ja jos ei, niin mistä sitä hankitaan), jos käy suihkussa, onko edessä harmaaveden tyhjennys ja missä tuo tehdään, yöpaikan etsiminen ja valinta sekä löytäminen perille...  Joka ilta ollaan menty tosi aikaisin nukkumaan, ja tätäkin kirjoittaessa olin nukahtanut eilen läppäri sylissä Usvan viereen ja nyt jatkan päivää myöhemmin muistelmia. Istumme juuri autossa matkalla kohti Ranskan pohjoisrannikkoa ja pientä kalastajakylää nimeltään Le Crotoy. Viime tekstin jälkeen olemme ehtineet nähdä Alankomaita monipuolisuudessaan.

Hampurista matkamme jatkui tosiaan kohti Amsterdamia. Olimme Köpis-Hampuri-ajopäivän jälkeen päättäneet matkustaa hitaampaa ja taaperoystävällisempää tahtia, ja täten päädyimmekin tekemään välistopin noin puolivälissä ajomatkaa. Kohteeksi valikoitui Wierden, ja yöpymispaikaksi Wijngaard Baan -niminen viinitila. Saimme parkkipaikan suoraan hevosaitausten vierestä ja pääsimme ihastelemaan kolmea aitauksessa laiduntavaa hevosta ihan läheltä. Tilan omisti ystävällinen pariskunta, joka antoi Usvalle valtavan pussin herkullisia viinirypäleitä, sekä teki tuttavuutta koirien kanssa herkkujen avulla. Me aikuiset saimme lahjaksi pullon tilan omaa viiniä. Tilalla oli suihkufasiliteetit sekä WiFi. 

Viihdyimme niin hyvin, että päädyimme viettämään Wijngaard Baanilla kaksi yötä. Nautimme auringosta retkituolissa, korkkasimme pallogrillimme, Usva teki tuttavuutta naapuriauton lasten kanssa, ja lämpimästä suihkustakin nautimme useampaan kertaan. Illalla katseltiin pirrettyä sängyssä Usvan kanssa. Minä pääsin tekemään pyöräretken kauppaan, huomatakseni jälleen kuinka mukavaksi pyöräily on Hollannissa tehty. Pyöräliikenne on huomioitu pientenkin kylien liikennesuunnittelussa, ja joka paikasta löytyy hyvät pyörätiet joilla ajaminen tuntuu selkeältä ja turvalliselta. Usvan uudet kurahousutkin pääsivät tällä pysähdyksellä tositoimiin kun hän pomppi tilan kuralätäköissä riemusta kiljuen.

Wierdenistä matkamme jatkui kohti Amsterdamia. Olimme lukeneet etukäteen että maksuttomien puskaparkkien käyttö Hollannissa on äärimmäisen hankalaa. Päätimme kuitenkin kokeilla parkkipaikkaa hieman Amsterdamin ulkopuolelta, suuren puiston ja juna-aseman välistä, sillä olimme selvittäneet että juna veisi meidät Amsterdam Centraalille kymmenessä minuutissa. Perille päästyämme huomasimme että parkkiksella oli useita muitakin matkailuautoja, ja siten uskalsimme jättää kotimme riviin muiden matkaajien viereen. Amsterdamissa vuokra-asunnot ovat kiven alla, ja eräs naapureistamme kertoikin Sulolle asuvansa autossaan parkkiksella ja etsivänsä samalla vakituisempaa asumusta kaupungista.

Ensimmäisenä Amsterdam-päivänämme lähdimme koko jengi kaupungille. Oli pieni järkytys kun huomasimmekin junaradan olevan poikki juuri asemamme kohdalta, ja siten joutuisimme ottamaan bussiyhteyden seuraavalle asemalle. Onneksi matkassamme on kokoontaitettavat matkarattaat, sillä ahtautuminen korkeaan bussiin taaperon, kahden koiran, rattaiden ja reppujen kanssa oli melkoinen ohjelmanumero. :D Keskustaan päästyämme valitsimme suunnaksi Vondelparkin, ja ihastelimme matkan varrelle osuneita kanaaleja, blomenmarktia ja pieniä kujia. Olen käynyt Amsterdamissa lukemattomia kertoja Keskieuroopassa asuessani, mutta viime kerrasta on kymmenisen vuotta aikaa. Olinkin hieman yllättynyt väenpaljoudesta ja turistien ajoittain jopa ahdistavasta määrästä. Ihmispaljoudessa vaeltaminen ja kahvipaussi veivät yllättävän paljon aikaa ja päädyimme keinumaan pimeässä leikkipuistossa. Paluumatkalla kävelimme kauniisti valaistun Vondelparkin läpi, ja juna+bussimatkakaan ei tuntunut illalla enää yhtä suolaiselta kun siihen oli osannut varautua henkisesti.

Toisena päivänä vietimme hitaan aamun kahvia siemaillen ja kävelimme pitkän lenkin läheisissä ulkoilumaastoissa. Jopa lenkkipoluilla oli omat kaistansa pyörille ja hevosille, kun taas kävelijöitä varten oli osoitettu vain kapea polku. Kaupunkiin lähti tänään meidän perheestä vain ihmiset. Kävimme kaupoissa, kahvilla kanaalin varrella, sekä syömässä ranskikset. Usva nukahti rattaisiin ja päätimme vielä illasta hakea juomavettä Nieuwe Kerkin takana olevalta vesipisteeltä ja kävellä punaisten lyhtyjen alueella.

Meidän oli tarkoitus ottaa suunta kohti Pariisia, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että miljoonakaupunkiin tutustuminen tällä porukalla olisi lähinnä stressaavaa, ja päätimme että tutustumme Pariisiin sitten tulevaisuudessa kun pystymme jo jättämään Usvaa hieman pidemmäksi aikaa hoitoon. Amsterdamista lähtiessä tarve pyykinpesulle ja auton vesien tyhjentämiselle oli huutava. Päätimme lähteä kohti Ranskan pohjoisrannikkoa, ja pysähtyä matkan varrella Rotterdamissa pyykkäämässä itsepalvelupesulassa sekä tutustumassa kaupugin erikoiseen arkkitehtuuriin. Päivän pysähdyksen perusteella Rotterdamista jäi positiivinen kuva - vilkas muttei ruuhkainen, ei niin turistien täyttämä Hollannin kakkoskaupunki mielenkiintoisine arkkitehtuureineen voi hyvinkin olla sellainen johon vielä palaamme. 

Vielä ennen pääsyä rannalle, teimme toisenkin meidät positiivisesti yllättäneen pysähdyksen pieneen kaupunkiin nimeltä Kortrijk. Kyseessä on 75000 asukkaan pikkukaupunki Belgian puolella, aivan Ranskan rajalla. Valitsimme sen lähinnä siksi että se oli puolivälissä matkaamme rannalle, sekä siksi että aiemmin spottaamamme etanafarmimajoittaja ei pystynyt ottamaan meitä vastaan niin myöhään kun olisimme siellä Google Mapsin mukaan olleet. Kaupunki yllätti kuitenkin positiivisesti eläväisyydellään. Sunnuntaisin kaikki liikkeet olivat kiinni, mutta kahvilat täyttyivät sunnuntaibrunsseista nauttivista ihmisistä, leipomo myi tuoretta leipää ja historisen keskustan "pääaukiolla" oli runsaasti auringosta nauttivia ihmisiä. Kaupunki oli kaunis ja oli ihanaa itsekin kävellä auringonpaisteessa jätski kädessä. Majoituimme aivan keskustan tuntumassa matkaparkissa, missä saimme jälleen huollettua vesiasiat kuntoon ja lutrattua suihkussa. Aidatulla ja kameravalvotulla alueella yöpymien tuntui turvalliselta.

Belgiasta lähdimme vihdoin ajamaan Ranskaan ja rannikolle, ja tämän kirjoituksen viimeistelenkin täältä Le Crotoystä. Asetuimme seuraavaa paria päivää varten aivan merenrannan tuntumaan; kodiltamme on rantaviivalle vain yhden dyyniinylityksen verran matkaa. Saavuttuamme kävimme heti koirien kanssa juoksemassa rannalla, ja toimme sisään kasan hiekkaa. Huomenna ehdimme sitten toivottavasti nauttia rantahiekasta päivänvalossa, sekä tutustua Le Crotoyn ympäristöön.